Minnan RTW blogi

Etusivu Foorumit Matkalla Minnan RTW blogi

  • Tämä aihe on tyhjä.
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 32)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #770
    Nimetön
    Vieras

    Tähän ketjuun Minna kertoo maailmanympärimatkansa valmisteluista ja matkan edistymisestä. Minnan esittely ja matkasuunnitelma löytyvät täältä

    16.2.2014
    LÄHTÖLASKENTA ON ALKANUT – AAMUKAMPA NÄYTTÄÄ 99!!!
    Niin kuluu aika huomaamatta kuin siivillä – todella enää reilu kolme kuukautta reissun alkuun! Pikkuisen alkaa ressiä pukkaamaan, kun niin moni asia on vielä kesken tai kokonaan hoitamatta. Lentoyhteys Japanista Tyynen Valtameren yli, varustehankinnat, kuten navi ja muut hilavitkuttimet. Voi kyynel! Pitäisi olla assari hoitamassa kaikkia pakollisia juoksevia asioita. Saisi itse vaan keskittyä reitin suunnitteluun ja ilmaisten majapaikkojen metsästämiseen…

    Ehkä tämä kuitenkin tästä. Moni asia on listalta jo saanut OK- ruksin peräänsä. Mm. Venäjän vuosiviisumi on haettu, rokotukset otettu, metropoliitta Ambrosiukselta saatu matkalle mukaan piispallinen siunauskirje, Japanin majoitukset ja lento USA:sta Lissaboniin ovat järjestyksessä. Ja kun mopomessuilla ratkesi Hondan tuki reissulle, helpotti se huomattavasti taloudellista painolastia. Brandt ja Honda kun lupautuivat laittamaan Transalpin reissukuntoon. Kiitoksia vaan kovasti jo etukäteen! Luotto Ransuun on joka tapauksessa kova ja uskon sen kestävän reissun rasitukset HELEPOSTI!

    Moni on kysellyt, eikö pelota lähteä yksin matkaan. Tietty jossain määrin mutta kokemuksesta tiedän, että pyörän päälle kun pääsee ja alkaa nielemään kilometrejä, on olo kuin jossain erityisessä moottoripyöräpumpulissa. Sitä vaan tekee reissua sen kummemmin murehtimatta. On se ihmeellistä! Näin etukäteen kyllä moni ajatus pyörii päässä. Miten kotipuolessa asiat sujuvat reissun aikana, entä jos Ransu kuitenkin pettää ja levähtää (minä kun en ole mikään mestarimekaanikko…) tai mitä jos Raunion Markku ei olekaan oikeassa ja maailma ei rakastakaan seikkailijaa ja vaikka tulee ja ryöstää?!? Aika kone olisin, jos tuollaiset asiat eivät päässä pyörisi ajoittain. Joten ei haittaa, kunhan eivät ole riesaksi asti!

    Ensi viikolla sitten jälleen tuon Tyynenmeren ylityksen kimppuun. Johan sitä on kohta neljä kuukautta yritetty, joten eiköhän tuo pikkuhiljaa ala järjestymään. Näin on pakko toivoa. Palailen sitten astialle, kunhan asiat hieman edistyvät 😀 .

    Prätkähiiri Minna

    #1348
    Nimetön
    Vieras

    ei muuta kun TSEMPPIÄ valmisteluun!
    ”long way around” -tapaan olisi hienoa jos saattaisiin saatue kasaan joka seuraisi lähtöäsi 26.5. – ehkä rajalle asti?

    #1349
    Nimetön
    Vieras

    18.3.2014

    Voi itku, miten aika menee nopeasti. Enää reilut kaksi kuukautta lähtöön ja tuskanhikeä meinaa pukata, kun ei tuo Tyynenmeren ylitys ala järjestymään. Japanista sain yhdeltä forwarderyhtiöltä tarjouksen, jonka loppusumma oli lähinnä absurdi: 8200€!!! Siis lähes kolme kertaa Transalpin arvo! Hoohhooh, ei tullut kauppoja.

    Eilen illalla sain kuitenkin yhteyden Japanissa asuvaan amerikkalaiseen motoristiin, joka kertoi, että rahtilaivakyyti Japanista Vancouveriin, Kanadaan ei kestäisi kuin viikon. Lisäksi tuo em. japanilainen yhtiö ehdotti, että lennättäisin pyörän jostain muualta, esim. Etelä-Koreasta ja he kuitenkin hoitaisivat kaikki järjestelyt. Nyt on sitten vaan pakko puntaroida, mistä itse on valmis joustamaan ja millä tavalla matkasuunnitelmia muuttamaan. Pitääkö jättää Alaska väliin… kyynel…

    No entäpä sitten tuo maailmanpoliittinen tilanne? Ei ainakaan helpota meikäläisen reissua. Pieni kauhuskenaario on, että Venäjä sulkee rajan ainoalta EU-naapuriltaan, eli SUOMELTA! Venäjän vuosiviisumi on jo kyllä passissa mutta eipä sillä taida olla paljon painoarvoa, jos Venäjän viranomaiset päättävät toisin… Mietinpä jopa sellaista, että mitä jos Venäjä tekeekin EU-kansalaisia koskevia negatiivisvaikutteisia päätöksiä silloin, kun olen siellä! Aargh!

    Mutta jos on vähän haasteita, niin on kyllä paljon hyvääkin! Toissa perjantaina ajoin (ei ollut vielä takatalvi iskenyt 🙂 ) Ransun Vantaan Bike Worldiin kuntotarkastukseen. Laittavat siellä siis pyörän lähtökuntoon ja yrittävät vielä fiilata sitä kuskille paremmaksi. Tosiaan kun tuota mittaa ei ole allekirjoittaneelle kertynyt enempää kuin 158cm, niin hiemanhan tuo aiheuttaa lisähaastetta. Että jos vielä saisivat aiempien madallustoimien lisäksi pudotettua istuinkorkeutta edes pari senttiä ja tuotua stongaa pikkuisen lähemmäs (eivät olisi kädet ihan tikkusuorana!) kuskia, niin johan helpottaisi!

    Myös majoitusten suhteen on tapahtunut mieletöntä edistystä. Työnantajani, Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla oleva majoituspyyntöni ja puskaradio ovat todella tuottaneet tulosta ja nyt on listalla jo yli 20 kotimajoitusta! Kazakstanista, Siperiasta, Japanista, Alaskasta, Kanadasta, USA:sta, Portugalista ja Ranskasta on upeasti löytynyt reitin varrella olevia majapaikkoja. Viimeisimpänä Novosibirsk Siperiassa ja Gardner lähellä Bostonia. Kiitos ihan hirmuisesti kaikille, jotka olette tässä auttaneet!

    Mitäpä muuta? Eilen kävin Yle Hämeen jututettavana Hämeenlinnan toimituksessa ja viikon päästä keskiviikkona eli 26.3. klo 15 menen Pasilaan Yle Puheen vieraaksi. Jos ei ole muuta tekemistä, niin olkaa kuulolla!

    Reissutarratkin sain! Mainostaidon Loikaisen Antti tuunasi tuosta reissulogostani tarroja, joita voin sitten liimailla pyörään tai vaikka antaa muistoksi matkalla. Niin ja Moto-Jyskyn Tengmannin Jyrin kanssa meinattiin tuota ajoharjoittelua hankalia tilanteita varten (siitäkin huolimatta, että takana on jo 29 ajovuotta ja lähes puoli miljoonaa kilometriä) jo aloitella. Mutta sitten tuli tämä takatalvi. Eikä meikäläisen hengityselimet oikein kestä pakkasella ajoa 🙂 .

    Kävin muuten tutun psykologin kanssa juttelemassa reissun mahdollisista psyykkisistä haasteista. Oli tosi hyödyllinen palaveri ja mukaan lähti monta ideaa siitä, miten paremmin jaksan yksikseni tien päällä. Tietty tuo aiemmin mainitsemani kotimajoitussysteemi varmasti myös auttaa. Väinö-kanin eli Väbän merkitys muuten ei varmaankaan ole ihan pikkuinen siinä vaiheessa, kun tulee kova ikävä kotio. Kunhan ei vaan karkaile niin kuin viime kesänä Moldovasta kotiin palatessa. Päätti hypätä kyydistä ihan viime metreillä Tampereen moottoritiellä! Ai mistäkö höpisen? No, Väinö on siis motoristipehmokani, joka on kulkenut mukanani jo lähes kymmenen vuotta takapaksilla. Toissa kesänä Bosnian rajalla tullimies kysyi Väinöltä passiakin!

    Kertoilen taas lisää, kun kerrottavaa löytyy,
    Prätkähiiri Minna

    #1350
    Nimetön
    Vieras

    @Agrippina wrote:

    ei muuta kun TSEMPPIÄ valmisteluun!
    ”long way around” -tapaan olisi hienoa jos saattaisiin saatue kasaan joka seuraisi lähtöäsi 26.5. – ehkä rajalle asti?

    Tämä on hieno ajatus. Tarttee vaan saada Minnalta reitin pätkä Suomen puolelta google Mapsilla ja aikataulu. Saattuekutsu ehtii vielä lehteenkin, tavoitteena saada porukkaa mukaan tukemaan Minnan rohkeata matkaa.

    #1351
    Nimetön
    Vieras

    Hyvää matkaa Minnalle!
    Vinkkinä tuollaiselle reissulle että ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä joka puolella maailmaa ja tarvittaessa taatusti saat apua ja löydät majapaikkoja matkan varrelta.
    100 päivää on aika tiukka aikataulu ja tuo vähän stressiä matkan varrelle, koska yleensä aikataulu tahtoo vähän elää itsestä riippumattomista syistä.

    Muista ottaa hyvä matkavakuutus matkalle (joka sallii moottoripyörällä ajon ja kattaa myös USA:n), koska koskaan ei tiedä että tarvitaanko sitä (itse jouduin onnettomuuteen Indonesiassa).

    Toivottavasti reissua pystyy jostain seuraamaan ”livenä”.

    Jos olet ajamassa Alaskan kautta niin meidän pitää ehdottomasti nähdä siellä jossain. Itse olen sillä suunnalla joskus kesä-elokuun tienoilla.

    #1352
    Nimetön
    Vieras

    26.4.2014
    VOI ELÄMÄ. Tasan kuukausi lähtöön ja niin ne aikataulut paukkui että ei mitään rajaa. Tärkein, eli Tyynen Valtameren ylitys on edelleen auki lukemattomista sähköposteista ja asian eteen tehdyistä työtunneista huolimatta. Viimeksi eilen istuin koneen ääressä puoleen yöhön ja lähettelin viestejä ja kyselyitä ympäriinsä. Taitaa olla jo 300:n viestin raja mennyt rikki!

    Mutta paljon on toki tapahtunutkin matkajärjestelyiden osalta. Tärkeimpänä tietenkin se, että viime torstaina kävin hakemassa Ransun kotiin Vantaan Bike Worldistä. Pyörä siis käytiin kokonaan läpi ja kaikki kuluvat osat vaihdettiin ja tarvittavat huollot tehtiin. Valitettavasti pyörää ei saanut enää matalammaksi mutta siitä on toisaalta se hyöty, että nyt pyörän saa edelleen keskituelle. Tai siis saisi, jos olisi riittävästi habaa ja tekniikka kunnossa, hahaa! Tässä on siis selvä reenin paikka! Anyway, superkiitokset Brandtille ja Bike Worldille!

    Autoliitto antoi matkalle mukaan plusjäsenyyden, joka helpottaa huomattavasti, mikäli Venäjällä tulee ongelmia pyörän kanssa. Plusetu on siis voimassa koko Venäjällä, aina Vladivostokiin saakka. Uuden reissuun sopivamman ajotakin ja kevyemmän kypärän sain Touring Finlandian kautta Eurobikersista. Venäjän ja Kazakstanin kartat tilasin reise-know-howlta Saksasta vinkkien perusteella. Aikas hyvä hinta-laatusuhde!

    Jokunen majapaikkakin on löytynyt lisää: Novgorodista, Venäjältä, Ranskasta läheltä Pariisia ja Köpiksestä. Kaksi viimeistä siis tulevat tarpeeseen, mikäli ajan paluumatkan Tanskan ja Ruotsin kautta. Ai niin: Kazakstanin viisumin kävin ihan itse hakemassa Helsingissä Unioninkadulla sijaitsevasta suurlähetystöstä. Kivuton homma, jos aikataulut sallivat sen, että vienti tapahtuu aamupäivisin ja haku iltapäivisin. Postitse hakemuksia ei oteta vastaan. Olivat muuten superavuliaita ja kirjoittivat varmuuden vuoksi, in case, että jotain sattuisi maassaoloaikana, ekstra-aikaa viisumiin!

    Ennätyshakemuksistani toinen tuli bumerangina takaisin. Ennätyksiä ylläpitävä taho ei hyväksy enää tätä nykyä julkisilla teillä tehtyjä nopeusennätyksiä, ei vaikka kuinka olisi ajanut rajoitusten mukaan. Yritin siis saada itselleni ennätyksen olla maailman nopein yksin ajava nainen pallon ympäri. No, ei mahda mitään. Saa nähdä, ehtiikö vastaus toiseen ennätyshakemukseeni tulla ennen lähtöä. Että saisi oikein viralliseksi edes sen, että on ensimmäinen suomalainen nainen

    Mitähän muuta? USA:n matkustusluvan eli ESTA:n hain, silmälasien sangat kävin lyhennyttämässä, että menevät paremmin kypärän alle eivätkä paina ja USA:n ja Kanadan rajavartiolaitoksista on varmistettu, että saan ajaa Suomen kilvillä, koska olen maassa alle 90 vrk. Yle Puheessa kävin Kati Turtolan ja Mia Krausen juttusilla. Ehkä joku kuulikin tuon haastattelun? En tiedä mutta itselläni ainakin oli hauskaa ja aika tuntui menevän kuin siivillä vaikka haastattelu kesti melkein tunnin! Keski-Uusimaa lehtikin kävi eilen tekemässä haastattelun ”oman kirkon kanttorista”. Näin vasta nettisivuilla olleen pienen pätkän jutusta, joten täytynee jostain kaivaa tuo lehti esiin, että näkee koko jutun.

    Fiilikset muuten. Maailmanpoliittinen tilanne huolestuttaa entistä enemmän. Todella vakavissaan on joutunut miettimään, onko järkevää lähteä reissuun. No, ei auta kuin odottaa, miten tilanne kehittyy ja tehdä mahdolliset ratkaisut lähempänä lähtöpäivää. Tänään muuten otti yhteyttä keravalainen motoristi, joka on kahden kaverinsa kanssa lähdössä viikko ennen minua lähestulkoon samaa reittiä ajamaan kohti Ulaanbatoria. Oli puhetta, että ainakin siellä voisi treffata ja vaihtaa kuulumisia. Samoin sain yhteyden Hemuliin eli Hemmilän Markoon, suomalaiseen seikkailijamotoristiin, joka käsittääkseni on ajellut ympäri maailmaa vuodesta 2012 ja on tällä hetkellä USA:ssa. Meinasi, että olisi todennäköisesti Alaskassa samaan aikaan minun kanssani, joten siinäkin olisi tarinanvaihtopaikka.

    Niska ja selkä on olleet sen verta huonossa hapessa, että sekin on pikkuisen huolestuttanut. Maanantaina pääsen kuitenkin Niemisen Jarmolle akupunktioon ja tarkoitus on laittaa neuloja useampi kerta, josko se auttaisi. Ja pakkohan se on myöntää, että nyt jo vähän jännittää. Siitäkin huolimatta, että järjestelyiden kanssa on tuhraantunut käsittämätön määrä tunteja, joten voisi kuvitella, että eihän sitä edes ehdi miettimään syntyjä syviä. Välillä tuntuu, että voi kun olisi jo tien päällä ja välillä taas, että APUA, MITÄ MÄ HULLU OLEN LÄHDÖSSÄ TEKEMÄÄN!

    Palailen ainakin vielä kertaalleen ennen lähtöä,
    prätkähiiri Minna

    #1353
    Nimetön
    Vieras

    23.5.2014

    KOHTI ÄÄRETÖNTÄ

    Vähiin käy ennen kuin loppuu. Viimeiset päivät koti-Suomessa ennen lähtöä ovat edessä ja nyt kyllä alkaa tosissaan olla jännät paikat. Jo viikko sitten tuntui, että mieli on aika herkässä ja itkua meinasi pukata vähän väliä. Eniten jännittää ehkä se, etten koskaan ole ollut poissa kotoa ja läheisistäni näin pitkään. No, reissun päällä sen sitten näkee, millaisia vaikutuksia tuolla on.

    Viime hetken järjestelyihin tuli aikamoinen mutka, kun uudenuutukainen Garminin Zumo 660LM navigaattori tilttasi päivityksiä tehtäessä. Ilmoitti vain, että ”system software missing”. Aikamoinen paniikki, kun tarkoitus oli siis viimeisen parin viikon aikana opetella navin käyttö kohtuu sujuvaksi. Koskaanhan en siis moista aparaattia ole aiemmin käyttänyt!

    Laite toimitettiin välittömästi huoltoon Kööpenhaminaan (Suomessa ei valitettavasti enää ole omaa huoltoa) ja nyt monien mutkien ja hämmentävien asianhaarojen jälkeen laitteen pitäisi olla tänään Riihimäellä. No, jäähän minulle sitten huikeat kolme päivää harjoitteluun, hahaa!

    Niin se Tyynenmeren ylitys! Mieleni teki raapustaa siitä heti verekseltään, kun asia varmistui mutta maltoin mieleni tähän viimeiseen blogikirjoitukseen ennen lähtöä. Mutta siis: Mannerten välisten mp-matkailijoiden, Horizons unlimitedin sivustolta eräs kirkkokuorolaiseni bongasi nimen, jonka perusteella sitten löysi yhteystiedotkin. Vladivostokista ja Soulista löytyy nimittäin parivaljakko Yuri Melnikov ja Wendy Choi, jotka ovat aiemminkin hoitaneet tämänkaltaisia kuljetuksia. Niinpä Yuri otti asiakseen hankkia minulle ja Ransulle paikat DBS:n lautalta Vladivostokista DongHaeen Etelä-Koreaan. Wendy taas puolestaan hoitaa pyörän kuljetuksen Soulista Vancouveriin. Hintaa näille kahdelle kuljetukselle mukaan lukien omat lippuni tulee kaikkinensa noin 4300€, joten mistään halvasta lystistä ei ole kyse. Mutta onhan se toki hirmuisen paljon vähemmän kuin se ensimmäinen tarjous pelkästä lennosta Japanista Anchorageen, jos muistatte…

    Kaikki tämä edellinen tarkoittaa sitä, että Japanin sijasta menenkin Koreaan ja Alaskan Anchoragen sijasta Vancouveriin, Kanadaan. Harmikseni jouduin siis perumaan vierailun Nagoyan ortodoksiseen seurakuntaan Japanissa mutta toisaalta nyt pääsen tutustumaan ortodoksisiin kirkkoihin Busanissa ja Soulissa Koreassa. Lisäksi on varmistunut vierailuni Suomen suurlähetystössä Soulissa. Korealaiset kuulemma arvostavat Suomea ja suomalaisia hurjan paljon ja ovat todella ystävällistä kansaa. Tähän mennessä tulleiden yhteydenpitokokemusten perusteella odotan todella mielenkiinnolla vajaata viikkoa, jonka olen Korean visiitille varannut!

    Yksi erityispiirre pitää mainita Koreasta ja moottoripyöristä. Turvallisuussyistä moottoripyörällä ajo on nimittäin kielletty moottoriteillä ja nopeusrajoitus on 80km/h!!! No, pikkuteitä olisin varmaan muutenkin tuossa maantieteellisesti pikkuisessa maassa ajellut. Incheonin lentokentälle ei muuten juuri tästä syystä ajaa mp:llä. Ainoa tie, joka tälle lentokenttäsaarelle vie, on nimittäin moottoritie! Tuo ei kuitenkaan hankaloita omaa reissuani, koska pyörä pakataan Soulin alueella ennen lentokentälle kuljetusta. Soulhan muuten on kohtuukokoinen kaupunki. Alueella asuu n. 23 miljoonaa ihmistä eli puolet koko Korean väestöstä.
    Tavarat on pakattu! Tai siis olen kerännyt ne tämän viikon aikana ruokailuhuoneeseen. Äkkiseltään näyttää paljolta ja mielenkiinnolla odotan, joudunko pahemmankin karsimisoperaation eteen . Perussetin lisäksi mukaan lähtee normaalia enemmän elektroniikkaa, kun mukana on jos jonkin näköistä kameraa ja härpäkettä. Ja vaikka tilaa on rajallisesti, yhdestä en luovu: akupunktiopiikkityynyni, joka tarvittaessa laukaisee akuutisti pahatkin niskakivut. Jos en ole siis vielä muistanut mainita, kaularangassani on enemmänkin välilevyrappeumaa ja löytyypä sieltä yksi pullistumakin… Hurjan isot kiitokset muuten Niemisen Jarmolle, joka tuunasi niskaa lähtökuntoon!

    Moto-Jyskyn Tengmannin Jyrin kanssa käytiin parisen viikkoa sitten ajoharjoittelun muodossa vielä läpi mahdollisia tulevia vastoinkäymisiä noin ajamisen kannalta. Tämän ansiosta ikuinen kompastuskiveni, tiukka oikea hitaassa vauhdissa, alkoi sujua siedettävästi. Jyskyn positiiviset kommentit enduroajoharjoittelualueella toivat lisää uskoa siihen, että tulevista haasteita selvitään myös Kazakstanissa ja Mongoliassa!

    Kovasti ovat tiedotusvälineet olleet kiinnostuneita matkasta. Tänä aamuna kertoilin Ylenaikaisessa tulevasta ja jokin aika sitten Keski-Uusimaa teki jutun reissusta. Tämä poiki muuten sen, että minuun otti yhteyttä keravalainen motoristi, joka oli kavereidensa kanssa lähdössä aika pitkälle samaa reittiä kohti Ulan Batoria. Viime lauantaina sitten istuttiin yhdessä hetkeksi tuijottamaan karttoja ja vaihtamaan viimeiset kuulumiset reissujärjestelyiden osalta. Miehet starttasivat matkaan jo tämän viikon maanantaina mutta koska heidän suunnitelmissaan on viettää useampi päivä Astanassa ja ajaa myös koko Mongolian pohjoinen reitti, oli ajatuksena, että Ulan Batorissa mahdollisesti tapaisimme. Toisin kuin paikallislehdessämme kerrottiin, he eivät siis ole ajamassa maailman ympäri vaan Mongoliaan ja takaisin.

    Sen verran työstä on käynyt tämä matkan järjestäminen, että en enää yhtään ihmettele, miksi tämä ajamalla ajaminen maailman ympäri on aikas harvinaista. Toinen asiahan on lähteä ajan kanssa palloa kiertämään, kuten esim. suomalainen Hemuli on tehnyt. Käykääpä muuten kurkkaamassa http://www.whereishemuli.eu .Kaveri lähti v. 2012 ajamaan ja on vieläkin sillä tiellä. Oli hieman puhetta, että jos P-Amerikassa satumme samoille kulmille, vaihdetaan vähän kuulumisia.
    Nyt täytyy lähteä vielä öljynvaihtoon. Sunnuntaina sitten uudet Heidenaut alle ja viimeiset 24h toivottavasti saa vaan bostailla ja ottaa rennosti. Jos ketä kiinnostaa, niin minua voi tulla saattamaan kohti Vaalimaata tai muuten vaan moikkaamaan ennen lähtöä Riihimäen ABC-asemalle maanantaina 26.5. klo 17. Startti sitten klo 17.30!

    Tässä vaiheessa haluan siteerata norjalaista seikkailijaa Aleksander Gammea: ”Tämä ei ole seikkailu vaan olotila”. Näin toivon.
    Pikku-Minna Prätkähiiri

    #1354
    Nimetön
    Vieras

    Rutkasti onnea matkaan! 😀

    #1355
    Nimetön
    Vieras

    Lähtötunnelmia Riihimäen ABC:llä.


    #1356
    Nimetön
    Vieras

    27.5.2014
    Novgorodissa!

    I´ve got some riding to do! Kyllä oli eilen itku herkässä lähdön hetkellä. Suuri joukko saattajia oli tullut ikuistamaan lähtöäni Rixun ABC:lle. Kiitos hurjasit kaikille kannustuksesta!
    Matka Virolahdelle meni muuten mukavasti mutta vikat kilometrit tuli vettä ja rakeita niin kovaa, että kastuin huolella. Uudessa ajotakissani kun on nimittäin irrotettava sadekalvo, jota en helteen takia ollut laittanut päälle!

    Mukaani Virolahdelta sain vietäväksi emännältäni Kiralta postia Kazakstaniin, Khromtauhun tulevaan majapaikkaani, joka siis on Kiran isotädin luona. Kiralle ja Martinille sekä pojille Dimalle ja Niklakselle suuret kiitokset majapaikasta!

    Yö menikin sitten kohtuu levottomasti, kun tajusin, että olin unohtanut laittaa työnantajalle kahden kuukauden matkalaskun! No, asia saatiin onneksi järjestymään tiistain aikana ja sain huokaista helpotuksesta.

    Tiistai aamuna rajanylitys meni täysin moitteettomasti ja olin reilussa puolessa tunnissa Venäjän puolella. Vaan sen verran menin sekaisin homman helppoudesta, että UNOHDIN RAHANVAIHDON! Niinpä kun olin tankannut 13km päässä rajasta, käännyin takaisin! Vaan eipä minulla kiire ollut, joten nou hätä.

    Matka Novgorodiin sujui melko lailla ongelmitta. Tuli huomattua, että vaikka en ollut liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, Pietarin kokoisen kaupungin ohittamisessa on oma hommansa. Tuli vedettyä jonkin sortin enskareittiä, kun vedin pientareella möykkysoralla autojonojen ohi. Miksikö? No kun oli aivan järkyttävän kylmä! Sormet on vieläkin aika kohmeessa tai sitten ne on vaan turvoksissa lämpötilavaihtelusta. Mittari siis näytti alle kymmentä lähes koko matkan! Hieman harmittaa, kun yritin tuosta ohitussessiosta ottaa videonpätkää mutta Novgorodissa huomasin, että mitään ei ollut tallentunut 🙁 .

    Venäläinen ajotyyli on enemmän kuin tuttua muualta maailmalta: ajetaan kuin viimeistä päivää ja ohitukset ovat varsin mieleenpainuvia. Mihin näillä ihmisillä on kiire??? Mutta kyllä siinä pärjää, kun muistaa tuijottaa tarvittaessa myös taustapeileihin.

    Novgorodissa isäntäperheeni tuli minua vastaan rautatieasemalle, jonka jälkeen veimme pyöräni yöksi säilytykseen talliin. Siirto-operaatiossa onnistuin tietenkin kellauttamaan Ransun kumolleen mutta onneksi ilman mitään vahinkoja! Se kun on nuo lähinnä naurettavan mittaiset jalat, jotka eivät ainakaan auta asiaa Siitä auton kyytiin ja johonkin toiselle puolelle kaupunkia heidän luokseen. Hieman hirvittää olla näin kaukana pyörästä…

    Venäläiseen tyyliin kaikki paikalla olleet kerääntyivät pienen keittiön ruokapöydän ääreen iltapalalle. Pahoittelin kovasti, etten ollut muistanut tälle aika viime hetkellä löytyneelle isäntäperheelle kertoa olevani kasvissyöjä. Ruokaa kuitenkin riitti niin, että maha pömpöttää vieläkin.

    Ja nyt voin kyllä sanoa, että venäjän kielen taitoni on lähinnä säälittävä! Pärjään kyllä kauppa- yms. tilanteissa mutta auta armias, kun pitäisi oikeasti keskustella. Ehkäpä se tästä reissun edetessä – tai sitten vaan hymyillään leveästi jatkossakin! Kiitos joka tapauksessa myös Dimalle ja hänen perheelleen majapaikasta! Hieman olivat hämmentyneitä, kun kuulivat millaisella matkalla olen… Ai niin – heidän 14-v tyttärensä Nastja on hurjan menestynyt rytminen kilpavoimistelija. Onneksi voimistelutallenteiden katsomiseen ei tarvita yhteistä kieltä!

    Huomenna sitten kohti Tveriä ja Pyhän Katarinan luostaria, jossa siis igumeniana toimii Heinolasta kotoisin oleva äiti Juliana. Kuulumisia tulee taas, kunhan nettiyhteys löytyy!

    Prätkähiiri Minna

    #1357
    Nimetön
    Vieras

    Laitanpa linkin tännekin

    Reaaliajan tilanne löytyy plotterilta linkistä:
    http://kahvakopla.com/pjaa-saattamaan/

    Minnan tämän hetken paikka kuvassa

    Mphessu

    p.s. En päässyt Minnan lähtöä saattamaan – saattueesen Riksusta Vaalimalle 26.5.

    Syksyllä yritetetään Tervetuloasaattuetta satamasta Riksuun – vai kui olette mieltä.

    #1358
    Nimetön
    Vieras

    URALSK, KAZAKSTAN 1.6.2014

    Ristiriitaisissa tunnelmissa mennään. Kun tien päällä on tai taukoa pitämässä ja uusiin paikkoihin tutustumassa, on kaikki ok vaikka olisi kuinka kuoppaista tietä. Mutta kun. Olen nyt kaatanut Ransun kolme kertaa paikaltaan syystä että JALAT EI YLTÄ MAAHAN! Vasemman jalan varpaan kärki kun ei mitenkään riitä siinä vaiheessa, kun on pakko pysähtyä paikkaan, mistä et tasaista kohtaa löydä. Alkaa oikeasti ressaamaan rankanpuoleisesti, kun kaikkiin epätasaisiin paikkoihin pysähtymistä pitää epätoivoisesti vahtia. Eikä se siis aina auta, kun joskus on pakko pysähtyä hyvinkin nopeasti. Pahin sattui tänään mutta siitä lisää alla. Joka tapauksessa nyt voin jo sanoa, että ON TÄÄ SAIRAAN HULLUA TOUHUA! Mitäs läksin…

    Koska edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut tovi (nettiin ei Venäjän puolella ollut asiaa Novgorodin jälkeen!), listaan alle satunnaisessa järjestyksessä top 6 so far :

    1. Tuttavuus virkavallan kanssa (sotilaat + poliisi): kolme ja puoli tuntia kuulusteluita yms., kun satuin navin ansiosta ja omaa tyhmyyttäni eksymään väärään paikkaan. Seurauksena sakot 43€. Mutta kaikki olivat koko ajan hirmu asiallisia ja jopa ystävällisiä. Ei pelottanut mutta en uskalla kertoa asiasta tämän enempää… Paitsi että ikuiset kiitokset Mihail Andreevitsille, että olet olemassa ja osaat englantia!
    2. Vierailut neljässä eri luostarissa ja tuttavuus igumenioiden (naisluostarin johtaja) kanssa: Tverin Pyhän Katarinan, Orshan Kristuksen taivaaseenastumisen, Diveevon pyhän Kolminaisuuden ja Sergiev Pasadin Sergei Radonezilaisen lavran vierailuista kohokohdaksi muodostui Sergein pyhäinjäännösten kunnioittaminen – arkku oli siis aamukuudelta auki pyhiinvaeltajia varten! Igumenioille äiti Julianalle ja Eupraksialle sydämestä kiitokset kaikesta.
    3. Kaatumiset: Novgorodissa, Tverissä ja nyt viimeksi Kazakstanin tullissa kaadoin pyörä epätasaisen alustan vuoksi, kun jalat eivät yltäneet maahan. Viime mainitun seurauksena oikea peili meni poikki ja pleksi meni kappaleiksi. Pleksin sain teipattua kuntoon mutta huomenna on edessä liiman metsästys, josko tuon peilin saisi paikoilleen. Uutta systeemiä en täällä missään nimessä mistään saa!
    4. Paikallis tv:n haastattelu: Novgorodissa isäntäperhe yllätti aamulla ilmoittamalla, että nyt mennään paikallisen tv:n haastatteluun. Hehee. Ei onnistunut venäjäksi mutta kelpasi niille englantikin. Samalla tuli tutustuttua Novgorodin vanhaan linnoitukseen. Suosittelen, kun on niin lähellä Suomeakin!
    5. Sorsaperhe M10-tiellä: en tiedä voisiko tällaista tapahtua Suomessa, mutta olin juuri lähdössä ohittamaan rekkaa, kun vasemmalta puolelta tallusteli tielle äitisorsa seitsemän lapsen kanssa. Mitä tekee rekkakuski: no jarruttaa ja väistää oikealle! Sorsaperhe kääntyy takaisin ja toisestakin suunnasta tulee rekka, joka myös jarruttaa! Että näin Venäjällä. Ja äiti lapsineen siis pääsi turvaan.
    6. Kazakstanin reikätiet: nyt on kuulkaas Ukraina saanut kilpailijan teiden kunnossa! Jos Ransu tämän reissun kestää, niin se on ansainnut maailmanmatkaajien ritarikunnan platinaristin! Ja vasta alkua vähän tultu…

    Venäjästä vielä muutama sana. Vastakohtien maa, jossa talot voivat olla joko hurjasti kallellaan tai uusia hienoja palatseja. Sama pätee vaikkapa autoihin ja teiden kuntoon. Tiet voivat olla hurjia pomppulinnoja tai sitten uutta hienoa asfalttia. Ja huoltoasemien vessat! Joko pihalla killillään oleva puupömpeli, jossa reikä lattiassa tai uutuuttaan kiiltelevä posliini.
    Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että 2500km Venäjää takana ja suurin osa ihmisistä tuntuu pärjäävän ainakin jotenkin.
    Ihmiset ovat pääsääntöisesti kohteliaita ja avuliaita. Bensanhinta on kohdillaan näin matkailijan näkökulmasta – keskihinta pyörii siinä 70sentin paikkeilla / litra. Myös majoitusta löytää halutessaan hyvinkin edullisesti. Edellisen yön vietin Penzassa tienvarsi gastinitsassa hintaan 12€ + pyörän vartiointi 1,5€. Ei paha.
    Nyt sitten olenkin pakon sanelemana – saavuin Uralskiin vasta klo 22 paikallista aikaa, eikä näin ollen ollut varaa ruveta etsimään majapaikkaa, vaan oli otettava ensimmäinen, josta huone löytyi – neljän tähden hotellissa… Mutta täällä toimii netti ja pääsinpäs vihdoin tätä blogia päivittämään!

    Mutta siis: älkäätten ihmetelkö, kun tämä päivittäminen saattaa välillä kestää.

    Prätkähiiri Minna, joka haluaisi pitemmät jalat!

    #1359
    Nimetön
    Vieras

    SHUSHINSK, ITÄ-KAZAKSTAN: Babushka Polja, bikereita, murmeleita, hullu belgialainen ja koti-ikävää

    Pohjoisen Kazakstanin läpiajaminen on osoittautunut vähintäänkin mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi. Uralskista lähdettyäni poliisit vetivät heti siivun ja tutkivat hyvin tarkkaan kaikki paperit. Onnekseni olin ottanut rajalta liikennevakuutuksen, koska sitä kysyivät myös. Pyörittelivät päätään mutta toivottivat hyvää matkaa, kun kerroin mistä on kyse!


    Siitäpä se sitten alkoi nyt kaikkiaan n. 2000km kestänyt aron läpi ajaminen. Pakko myöntää, että hetkittäin on tullut karmeita ajatuksia siitä, mitä jos pyörä ottaa ja hajoaa keskelle ”ei mitään”. Saattoi nimittäin olla, että tunnin aikana vastaan ei tullut ensimmäistäkään autoa! Helle paahtoi 40:ssä asteessa eikä pienintäkään varjopaikkaa ollut missään. Parit sydämentykytykset aiheutti varakanisterin tyhjentämisen jälkeen tullut pieni pätkiminen, joka onneksi meni ohi, kun seuraavalla huoltsikalla otin tankin täyteen. Kohtuuvaikeata muuten tuo kanisterin tyhjentäminen, kun minä tumpelo jätin tyhjennysletkun kotiin! Hirveässä tuulessa osa bensoista roiskui minne sattuu. Kai muuten jo mainitsin, että bensa maksaa täällä huikeat 43senttiä / litra!!!Vaihdoin aivan liikaa rahaa Uralskissa, kun en tajunnut, miten halpaa täällä kaikki on!


    Teiden kunnosta vedän sanojani takaisin. Toki täältä löytyy todella huonokuntoista pätkää mutta myös uutta hienoa asfalttia sekä peruskuntoista ajettavaa. Tällaisella yhtälöllä nuo ajoittaiset pomppulinnapätkät tuntuvat vain piristäviltä 🙂

    Murmelit ovat hassuja otuksia. Tulevat tien reunaan uteliaina ihmettelemään mutta auta armias, kun yritää ottaa kuvaa, niin kipinkapin piiloon omaan murmelinkoloon! En siis todella saanut yhtään kuvaa näistä varsin kuvauksellisista eläimistä. Eläinkanta täällä on matkani aikana muuten ollut varsin lintuvoittoista korppeineen ja haukkoineen. Toki suuret lammas-, vuohi-, lehmä- ja hevoslaumat ovat tuttu näky lähes kaikkialla.

    Matkalla Uralskista itään, keskellä aroa, oli pakko useampaan kertaan hieraista silmiä, kun tajusin mitä edessäni näin: vastaan tuli täyteen pakatun polkupyörän kanssa mies, joka lyhyen juttutuokion jälkeen osoittautui belgialaiseksi Derikiksi, joka on polkemassa KIINASTA BELGIAAN. Kyseiselle päivälle kaverilla oli varattuna ajomatkaksi 340km. Niin että jos minä olen muka hullu, niin enpähän ole ainoa!


    Uralskin jälkeen seuraava majapaikkani oli siis Suomessa asuvan Kazakstanista kotoisin olevan Kiran isotädin luona Khromtaun kaupungissa n. 100 km Aktobesta itään. Babushka Polja ja miehensä Volodja olivat juuri niin sydämellisiä, kuin mitä Kira oli kertonut. Vierailuni aikana kävimme mm. basaarissa ”tipuostoksilla” eli mukaan lähti 10 munivaa ja 10 lihatipua. Kanat siis kasvatetaan täällä itse, kenellä siihen on mahdollisuus. Samalla reissulla kiersimme Poljan ”ottopojan” Nurikin autolla hieman kaupunkia. Huomioni kiinnittyi siihen, miten ortodoksinen kirkko ja moskeija olivat keskellä kaupunkia lähes vierekkäin, vastakkaisilla puolilla liikenneympyrää. Sulassa sovussa siis. Mainittakoon vielä Poljan upea kasvimaa. Ei rikkaruohon rikkaruohoa missään. Siinä on mulle esimerkkiä ensi kesäksi!


    Khromtaussa vietetyn ansaitun lepopäivän jälkeen matka jatkui kohti Kostanayta. Etukäteen olin epäillyt juuri tämän tieosuuden kuntoa, liekö tie lainkaan. Edelläni kulkevalta Länsisalmen Ollilta olin kuitenkin jo kuullut, että tie on ihan ajettava. Muttamutta… Toisen kerran sydämentykytyksiä aiheutti, kun tietyömaan kohdalla varsin pitkällä matkalla ollut irtosepeli laittoi Ransuparan todella koetukselle. Pyörä vatkasi aivan hurjana mutta selvisin kuin ihmeen kaupalla! Pakko oli tietyömaan jälkeen pysähtyä tasoittamaan hengitystä, kun kädet vapisivat aivan tolkuttomasti. Tietyömaan sedätkin tulivat ihmettelemään ja jo itselleni tutuksi tulleeseen tapaan haastattelemaan matkasuunnitelmistani. Tämän jälkeen matka jatkui varsinaisen, yli 100km kestäneen pomppulinnan merkeissä.

    Antonovkan kohdalla paikalliset skootteritytöt tulivat myös kyselemään ja kiljumisen määrä oli kohtalainen, kun kuulivat mistä olen. Valokuvaussession jälkeen vielä päivän viimeinen rypistys ennen Kostanayta, missä odottikin todellinen onnenpotku!


    Seisoin siis tämän kohtuusuuren kaupungin keskusta-alueen tuntumassa liikennevaloissa, kun viereen ajoi pakettiauto, josta kuljettaja aivan innoissaan huusi, että meillä on ”biker-point”, tule perässä. Pidimme pienen neuvottelutauon läheisen kaupan pihalla ja tajusin, että nämä olivat juuri niitä bikereita, joista Shushinskissa oleva isäntäperheeni oli kertonut! Aivan käsittämätön tuuri, että juuri kun olen etsimässä majapaikkaa itselleni ja Ransulle, tämän kokoisessa kaupungissa paikalle sattuu yksi Kazakstanin harvoista bikereista! Ihan oikeasti etenkin täällä pohjoisessa pyörät ovat TODELLA harvinainen näky. Ajoin yli 200km näkemättä ensimmäistäkään moottoripyörää. Ei ihme, että kiinnostuksen ja kuvaamisen määrä on ollut melkoinen tällä osuudella.

    Steppe Ridersin kerhotila oli varsin perinteinen mutta täytyy sanoa, että kaikki muu oli mieletöntä plussaa. Kerholaiset,joista erityisesti mainitakseni minut kaupungilta löytänyt 2m 10cm pitkä Ivan ja ainoa jonkin verran englantia osannut Andreij, mm. korjasivat hajonneen peilini (mulla on siis jälleen myös oikean puoleinen peili JIIHAA!) ja laittoivat minulle iltapalaksi salaattia! Yöksi pyöräni työnnettiin sisälle kerhotilaan. Nyt on sitten Touringin tarra koristamassa kerhotilaa ja lupasin kotiin päästyäni lähettää heille reissupaitani muistoksi. Koplalle pitäisi saada myös lisää tarroja, niin voisin niitä sitten vaikka jälkeenpäin perästä lähetellä. Summa summarum: koko vierailuni ajan minulle oli tunne, että he pitivät minua täysin tasavertaisena kuljettana eikä kukaan maininnut sanallakaan siitä, että olen nainen.


    Kostanayn ja Shushinskin välinen 700km matka oli ehkä liiankin helppoa ajettavaa (noudatin kerholaisten antamaa reittiohjeistusta), koska matkalla iski aivan karmea koti-ikävä. Ennen lähtöä Olli latasi puhelimeeni musiikkia, mutta enhän minä tumpelo niitä sieltä löydä, että voisin laittaa napit korviin ja kuunnella musiikkia, enkä niinkään pyöritellä kaikenlaisia epämääräisiä ajatuksia mielessäni! Voi kyynel. Ihan kirjaimellisesti siis.

    Nyt yritän kuitenkin keskittyä viimeisiin Kazakstanin päiviini. Isäntäperheeni Jevgeni ja Tatjana haluavat viedä minut huomenna tutustumaan pääkaupunki Astanaan, joka siis sijaitsee n. 250km täältä etelään. Niinpä siirrän Venäjän puolelle paluutani vuorokaudella, koska sen verran reippaasti on matka edennyt, että välipäiviä on varastossa vielä runsaasti.

    ”Jokaisella on oikeus sukeltaa sielunsa syövereihin – tämä matka antakoon minulle siihen mahdollisuuden”

    Prätkähiiri Minna

    #1360
    Nimetön
    Vieras

    NOVOSIBIRSK – SIPERIA KUTSUU!

    Hehee – täällä sitä nyt ollaan, SIPERIASSA NIMITTÄIN! Edellisen kirjoitukseni jälkeen lämpömittarin lukema on laskenut laskemistaan ja pyörii nyt siinä kymmenen asteen nurkilla. Pakko sanoa, että ihan tällaiseen en ollut varautunut vaatteita pakatessani. Mutta nou hätä, kerrospukeutuminen auttaa 🙂

    Astanan reissu jäi sitten väliin, kun isäntäperheen suunnittelema opastettu bussiretki oli peruuntunut vähäisen osanottajamäärän takia. Näin ainakin ymmärsin. Vaan enpä alunperinkään ollut suunnitellut visiittiä tuohon yhteen maailman kalleimmaksi ja kimaltavimmaksi sanottuun paikkaan! Aivan upea oli sen sijaan perjantainen retki Shushinskin ympärillä olevaan Burabayn kansallispuistoon. Tuntuu lähes absurdilta, että yht´äkkiä keskelle tasaista maastoa on putkahtanut tällainen järvien ja vuorten rykelmä. Ei ihme, että paikalliset hakeutuvat sinne sankoin joukoin!


    Minullapas on nyt kikkarat ja senttejä hiuksista lähti aikas monta! Kävin nimittäin Shushinskissa kampaajalla ja hintaa permanentille ja leikkaukselle tuli yhteensä 23€!!! Käsittämätön hinnanero Suomeen nähden. Ajatus kampaajareissusta syntyi, kun kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, olin vaihtanut hieman liikaa rahaa ja edellisestä kampaajakäynnistä oli ehtinyt vierähtää aikaa jokunen vuosi…

    Puhuin muuten ihan omiani, että Shushinsk olisi Itä-Kazakstanissa! Jos katsotte karttaa huomaatte sen olevan hyvin pohjoisessa ja itäisimmälle rajalle on vielä matkaa.

    Seuraavaksi suuntasin takaisin äiti-Venäjän puolelle, Omskiin. Matkalle mahtui kaikenlaista pientä jännityksen poikasta, esim., kun poliisit pysäyttivät kahteen kertaan – ensimmäisellä taas vain perinteistä paperiselvittelyä mutta jälkimmäisellä olin tietämättäni ajanut 50:n alueella 80:aa! Poliisi kävi läpi papereita ja tuumaili kovasti, että ”problem, problem”. Pokkana vaan meitsillä smaili päällä koko ajan ja hirveät pahoittelut, etten ollut huomannut rajoitusta ja niinpä setä lopulta toivotti hyvää matkaa – ilman sakkoja! Hyvä niin, sillä totuus on, että suin surminkaan en aja rajoitusten vastaisesti vaikka suurin osa täällä päin niin tuntuu tekevän. Yritän tarkoituksellisesti sulkea pois kaiken ylimääräisen kontaktin viranomaisten kanssa. Rajanylitys meni muuten tällä kertaa täysin ilman ongelmia ja pyörä pysyi pystyssä 🙂

    Omskiin saavuin myöhään illalla ja isäntäperheeni tuli noukkimaan minut kadunvarresta ”läheltä” heidän asuntoaan (todellisuudessa matkaa oli vielä 10km!), koska navini karttaohjelma ei nyt suostu tunnistamaan oikein mitään katuja. Varsin harmillista ja hieman hankaloittaa matkantekoa. Heitä odotellessani minua pysähtyi viihdyttämään paikallinen Kawasaki ZZR 600- kuski. Ihan kaikkea en kaverin jutuista ymmärtänyt mutta sen ainakin, että Suomi on hyvä lätkässä mutta VENÄJÄ ON PARAS! Jepjep.


    Omsk on kohtalaisen kokoinen miljoonakaupunki ja niinpä isäntäni aamulla saattoivat minut aina Novosibirskiin menevälle ulosmenotielle. Ihmiset ovat kyllä olleet aivan mielettömän ystävällisiä ja avuliaita koko matkan ajan. Ei voi kuin kumartaa syvään ja esittää nöyrimmät kiitoksensa!

    Tästä siirtymästä mainittakoon, että jos ei tähän mennessä montaa moottoripyörää ole vastaan tullut, niin nyt tuo määrä ainakin tuplaantui. Laskin peräti seitsemän matkapyörää 700km:n matkalla. Se on ihan oikeasti aikas paljon, kun esim. koko Kazakstanissa oloaikanani vastaan tuli kolme pyörää.

    Novosibirskissa olisin taas ollut ihan hukassa, jos en olisi bongannut paikallista Yamaha YZF R6-kuskia, joka seisoi risteyksessä. Äkkiä neuvoja pyytämään ja kaveri meinasi, että ”aja perässä”. Näin siis löysin tämänhetkisen emäntäni Galinan ja saimme siirrettyä tavarat sisälle asuntoon ja pyörän vartioidulle parkkipaikalle.

    Galina on entinen englanninopettaja, joten tällä kertaa kieliongelmia ei ole ollut. Teimme varsin onnistuneen retken paikalliseen lähellä sijaitsevaan ”aurinkomuseoon”, josta löytyy mm. ylläpitäjänsä Valerin (Galinan ystävä) puukaiverruksia erilaisista aurinkoaiheista ympäri maailmaa, sekä muuta aurinkoaiheista materiaalia. Lisäksi hän tarjosi lyhyen ”konsertin” varsin erikoisilla soittimilla. Vai oletteko joskus kuulleet soitettavan esim. bila-nimistä soitinta? Se koostuu erikokoisista metallilevyistä, joita sitten soitetaan yhdessä ja erikseen. Sanoisin, että soittimen synnyttämä äänimaailma oli erittäin mieleenpainuva ja upposi ”luihin ja ytimiin”! Retken päätteeksi kävin, kuten niin monena aikaisempanakin päivänä, sytyttämässä tuohukset paikallisessa kirkossa matkailjoiden suojelijan Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän sekä ylienkeli Mikaelin ikonien eteen.


    Huomenna sitten syvemmälle Siperian uumeniin eli kohti Krasnojarskia. Ulan Batorista, Mongoliasta sain muuten juuri viestiä, että ovat varanneet minulle petipaikan paikallisesta motoristien suosimasta majatalosta. Tuntuu hurjalta ajatella, että vielä tällä viikolla olisin Mongoliassa. Aargh! Kunpa vaan tuo navi löytäisi jälleen yhdessä miljoonakaupungissa perille!

    Tässä vielä loppuun muutama fakta:
    – takana 6000km, edessä n.20.000
    – vasemmassa kädessä yksi toooodella iso rakko, oikeassa pari pientä
    – lämpötilat matkan aikana vaihdelleet välillä +7 – 40
    – 92-oktaanisen bensan hinta Venäjällä n. 63senttiä / l ja Kazakstanissa 43senttiä / l
    – kolme rajanylitystä
    – kolme paikaltaan kaatumista
    – yksi läheltäpititilanne, kun moposetä teki u-käännöksen eteen hieman ennen Diveevoa
    – 14 matkapäivää, joista 11 ajo- ja kolme välipäivää
    – päivämatkat välillä 192 – 701km
    – YKSI sadepäivä
    – kaksi ison joen ylitystä: Volga ja Ob
    – vastaantulleita matkamoottoripyöriä 14kpl
    – kaksi miljoonakaupungin läpiajoa (eikä enempää tarvitsisi tulla… vaan minkäs teet)

    Kun vaan Ransu kestäisi, niin sitten minäkin…
    Prätkähiiri-Minna

    #1361
    Nimetön
    Vieras

    Hei Minna!
    Tervehdys täältä koto-Suomesta! Kirjauduin kannustajaksi ja faniksesi tänne blogiin :-).
    Mahtava matkasuunnitelma sulla, mutta miksi niin kiireellä pitää reissata? Ennätysten tekoa varten vai?
    No jaksamista sinne ja voimia kaikin puolin. Muista myös nauttia olotilastasi.
    Seuraamme täällä tilanteitasi suurella mielenkiinnolla. Hele kertoi mulle tän blogin olemassaolosta ja heti luin kaikki jutut.
    Mainiota!

    Iloisin terveisin Annikki Vähätalo, muistanet viel

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 32)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.