Vs:Re: Minnan RTW blogi

Etusivu Foorumit Matkalla Minnan RTW blogi Vs:Re: Minnan RTW blogi

#1353
Nimetön
Vieras

23.5.2014

KOHTI ÄÄRETÖNTÄ

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Viimeiset päivät koti-Suomessa ennen lähtöä ovat edessä ja nyt kyllä alkaa tosissaan olla jännät paikat. Jo viikko sitten tuntui, että mieli on aika herkässä ja itkua meinasi pukata vähän väliä. Eniten jännittää ehkä se, etten koskaan ole ollut poissa kotoa ja läheisistäni näin pitkään. No, reissun päällä sen sitten näkee, millaisia vaikutuksia tuolla on.

Viime hetken järjestelyihin tuli aikamoinen mutka, kun uudenuutukainen Garminin Zumo 660LM navigaattori tilttasi päivityksiä tehtäessä. Ilmoitti vain, että ”system software missing”. Aikamoinen paniikki, kun tarkoitus oli siis viimeisen parin viikon aikana opetella navin käyttö kohtuu sujuvaksi. Koskaanhan en siis moista aparaattia ole aiemmin käyttänyt!

Laite toimitettiin välittömästi huoltoon Kööpenhaminaan (Suomessa ei valitettavasti enää ole omaa huoltoa) ja nyt monien mutkien ja hämmentävien asianhaarojen jälkeen laitteen pitäisi olla tänään Riihimäellä. No, jäähän minulle sitten huikeat kolme päivää harjoitteluun, hahaa!

Niin se Tyynenmeren ylitys! Mieleni teki raapustaa siitä heti verekseltään, kun asia varmistui mutta maltoin mieleni tähän viimeiseen blogikirjoitukseen ennen lähtöä. Mutta siis: Mannerten välisten mp-matkailijoiden, Horizons unlimitedin sivustolta eräs kirkkokuorolaiseni bongasi nimen, jonka perusteella sitten löysi yhteystiedotkin. Vladivostokista ja Soulista löytyy nimittäin parivaljakko Yuri Melnikov ja Wendy Choi, jotka ovat aiemminkin hoitaneet tämänkaltaisia kuljetuksia. Niinpä Yuri otti asiakseen hankkia minulle ja Ransulle paikat DBS:n lautalta Vladivostokista DongHaeen Etelä-Koreaan. Wendy taas puolestaan hoitaa pyörän kuljetuksen Soulista Vancouveriin. Hintaa näille kahdelle kuljetukselle mukaan lukien omat lippuni tulee kaikkinensa noin 4300€, joten mistään halvasta lystistä ei ole kyse. Mutta onhan se toki hirmuisen paljon vähemmän kuin se ensimmäinen tarjous pelkästä lennosta Japanista Anchorageen, jos muistatte…

Kaikki tämä edellinen tarkoittaa sitä, että Japanin sijasta menenkin Koreaan ja Alaskan Anchoragen sijasta Vancouveriin, Kanadaan. Harmikseni jouduin siis perumaan vierailun Nagoyan ortodoksiseen seurakuntaan Japanissa mutta toisaalta nyt pääsen tutustumaan ortodoksisiin kirkkoihin Busanissa ja Soulissa Koreassa. Lisäksi on varmistunut vierailuni Suomen suurlähetystössä Soulissa. Korealaiset kuulemma arvostavat Suomea ja suomalaisia hurjan paljon ja ovat todella ystävällistä kansaa. Tähän mennessä tulleiden yhteydenpitokokemusten perusteella odotan todella mielenkiinnolla vajaata viikkoa, jonka olen Korean visiitille varannut!

Yksi erityispiirre pitää mainita Koreasta ja moottoripyöristä. Turvallisuussyistä moottoripyörällä ajo on nimittäin kielletty moottoriteillä ja nopeusrajoitus on 80km/h!!! No, pikkuteitä olisin varmaan muutenkin tuossa maantieteellisesti pikkuisessa maassa ajellut. Incheonin lentokentälle ei muuten juuri tästä syystä ajaa mp:llä. Ainoa tie, joka tälle lentokenttäsaarelle vie, on nimittäin moottoritie! Tuo ei kuitenkaan hankaloita omaa reissuani, koska pyörä pakataan Soulin alueella ennen lentokentälle kuljetusta. Soulhan muuten on kohtuukokoinen kaupunki. Alueella asuu n. 23 miljoonaa ihmistä eli puolet koko Korean väestöstä.
Tavarat on pakattu! Tai siis olen kerännyt ne tämän viikon aikana ruokailuhuoneeseen. Äkkiseltään näyttää paljolta ja mielenkiinnolla odotan, joudunko pahemmankin karsimisoperaation eteen . Perussetin lisäksi mukaan lähtee normaalia enemmän elektroniikkaa, kun mukana on jos jonkin näköistä kameraa ja härpäkettä. Ja vaikka tilaa on rajallisesti, yhdestä en luovu: akupunktiopiikkityynyni, joka tarvittaessa laukaisee akuutisti pahatkin niskakivut. Jos en ole siis vielä muistanut mainita, kaularangassani on enemmänkin välilevyrappeumaa ja löytyypä sieltä yksi pullistumakin… Hurjan isot kiitokset muuten Niemisen Jarmolle, joka tuunasi niskaa lähtökuntoon!

Moto-Jyskyn Tengmannin Jyrin kanssa käytiin parisen viikkoa sitten ajoharjoittelun muodossa vielä läpi mahdollisia tulevia vastoinkäymisiä noin ajamisen kannalta. Tämän ansiosta ikuinen kompastuskiveni, tiukka oikea hitaassa vauhdissa, alkoi sujua siedettävästi. Jyskyn positiiviset kommentit enduroajoharjoittelualueella toivat lisää uskoa siihen, että tulevista haasteita selvitään myös Kazakstanissa ja Mongoliassa!

Kovasti ovat tiedotusvälineet olleet kiinnostuneita matkasta. Tänä aamuna kertoilin Ylenaikaisessa tulevasta ja jokin aika sitten Keski-Uusimaa teki jutun reissusta. Tämä poiki muuten sen, että minuun otti yhteyttä keravalainen motoristi, joka oli kavereidensa kanssa lähdössä aika pitkälle samaa reittiä kohti Ulan Batoria. Viime lauantaina sitten istuttiin yhdessä hetkeksi tuijottamaan karttoja ja vaihtamaan viimeiset kuulumiset reissujärjestelyiden osalta. Miehet starttasivat matkaan jo tämän viikon maanantaina mutta koska heidän suunnitelmissaan on viettää useampi päivä Astanassa ja ajaa myös koko Mongolian pohjoinen reitti, oli ajatuksena, että Ulan Batorissa mahdollisesti tapaisimme. Toisin kuin paikallislehdessämme kerrottiin, he eivät siis ole ajamassa maailman ympäri vaan Mongoliaan ja takaisin.

Sen verran työstä on käynyt tämä matkan järjestäminen, että en enää yhtään ihmettele, miksi tämä ajamalla ajaminen maailman ympäri on aikas harvinaista. Toinen asiahan on lähteä ajan kanssa palloa kiertämään, kuten esim. suomalainen Hemuli on tehnyt. Käykääpä muuten kurkkaamassa http://www.whereishemuli.eu .Kaveri lähti v. 2012 ajamaan ja on vieläkin sillä tiellä. Oli hieman puhetta, että jos P-Amerikassa satumme samoille kulmille, vaihdetaan vähän kuulumisia.
Nyt täytyy lähteä vielä öljynvaihtoon. Sunnuntaina sitten uudet Heidenaut alle ja viimeiset 24h toivottavasti saa vaan bostailla ja ottaa rennosti. Jos ketä kiinnostaa, niin minua voi tulla saattamaan kohti Vaalimaata tai muuten vaan moikkaamaan ennen lähtöä Riihimäen ABC-asemalle maanantaina 26.5. klo 17. Startti sitten klo 17.30!

Tässä vaiheessa haluan siteerata norjalaista seikkailijaa Aleksander Gammea: ”Tämä ei ole seikkailu vaan olotila”. Näin toivon.
Pikku-Minna Prätkähiiri