Vs:Re: Minnan RTW blogi

Etusivu Foorumit Matkalla Minnan RTW blogi Vs:Re: Minnan RTW blogi

#1352
Nimetön
Vieras

26.4.2014
VOI ELÄMÄ. Tasan kuukausi lähtöön ja niin ne aikataulut paukkui että ei mitään rajaa. Tärkein, eli Tyynen Valtameren ylitys on edelleen auki lukemattomista sähköposteista ja asian eteen tehdyistä työtunneista huolimatta. Viimeksi eilen istuin koneen ääressä puoleen yöhön ja lähettelin viestejä ja kyselyitä ympäriinsä. Taitaa olla jo 300:n viestin raja mennyt rikki!

Mutta paljon on toki tapahtunutkin matkajärjestelyiden osalta. Tärkeimpänä tietenkin se, että viime torstaina kävin hakemassa Ransun kotiin Vantaan Bike Worldistä. Pyörä siis käytiin kokonaan läpi ja kaikki kuluvat osat vaihdettiin ja tarvittavat huollot tehtiin. Valitettavasti pyörää ei saanut enää matalammaksi mutta siitä on toisaalta se hyöty, että nyt pyörän saa edelleen keskituelle. Tai siis saisi, jos olisi riittävästi habaa ja tekniikka kunnossa, hahaa! Tässä on siis selvä reenin paikka! Anyway, superkiitokset Brandtille ja Bike Worldille!

Autoliitto antoi matkalle mukaan plusjäsenyyden, joka helpottaa huomattavasti, mikäli Venäjällä tulee ongelmia pyörän kanssa. Plusetu on siis voimassa koko Venäjällä, aina Vladivostokiin saakka. Uuden reissuun sopivamman ajotakin ja kevyemmän kypärän sain Touring Finlandian kautta Eurobikersista. Venäjän ja Kazakstanin kartat tilasin reise-know-howlta Saksasta vinkkien perusteella. Aikas hyvä hinta-laatusuhde!

Jokunen majapaikkakin on löytynyt lisää: Novgorodista, Venäjältä, Ranskasta läheltä Pariisia ja Köpiksestä. Kaksi viimeistä siis tulevat tarpeeseen, mikäli ajan paluumatkan Tanskan ja Ruotsin kautta. Ai niin: Kazakstanin viisumin kävin ihan itse hakemassa Helsingissä Unioninkadulla sijaitsevasta suurlähetystöstä. Kivuton homma, jos aikataulut sallivat sen, että vienti tapahtuu aamupäivisin ja haku iltapäivisin. Postitse hakemuksia ei oteta vastaan. Olivat muuten superavuliaita ja kirjoittivat varmuuden vuoksi, in case, että jotain sattuisi maassaoloaikana, ekstra-aikaa viisumiin!

Ennätyshakemuksistani toinen tuli bumerangina takaisin. Ennätyksiä ylläpitävä taho ei hyväksy enää tätä nykyä julkisilla teillä tehtyjä nopeusennätyksiä, ei vaikka kuinka olisi ajanut rajoitusten mukaan. Yritin siis saada itselleni ennätyksen olla maailman nopein yksin ajava nainen pallon ympäri. No, ei mahda mitään. Saa nähdä, ehtiikö vastaus toiseen ennätyshakemukseeni tulla ennen lähtöä. Että saisi oikein viralliseksi edes sen, että on ensimmäinen suomalainen nainen

Mitähän muuta? USA:n matkustusluvan eli ESTA:n hain, silmälasien sangat kävin lyhennyttämässä, että menevät paremmin kypärän alle eivätkä paina ja USA:n ja Kanadan rajavartiolaitoksista on varmistettu, että saan ajaa Suomen kilvillä, koska olen maassa alle 90 vrk. Yle Puheessa kävin Kati Turtolan ja Mia Krausen juttusilla. Ehkä joku kuulikin tuon haastattelun? En tiedä mutta itselläni ainakin oli hauskaa ja aika tuntui menevän kuin siivillä vaikka haastattelu kesti melkein tunnin! Keski-Uusimaa lehtikin kävi eilen tekemässä haastattelun ”oman kirkon kanttorista”. Näin vasta nettisivuilla olleen pienen pätkän jutusta, joten täytynee jostain kaivaa tuo lehti esiin, että näkee koko jutun.

Fiilikset muuten. Maailmanpoliittinen tilanne huolestuttaa entistä enemmän. Todella vakavissaan on joutunut miettimään, onko järkevää lähteä reissuun. No, ei auta kuin odottaa, miten tilanne kehittyy ja tehdä mahdolliset ratkaisut lähempänä lähtöpäivää. Tänään muuten otti yhteyttä keravalainen motoristi, joka on kahden kaverinsa kanssa lähdössä viikko ennen minua lähestulkoon samaa reittiä ajamaan kohti Ulaanbatoria. Oli puhetta, että ainakin siellä voisi treffata ja vaihtaa kuulumisia. Samoin sain yhteyden Hemuliin eli Hemmilän Markoon, suomalaiseen seikkailijamotoristiin, joka käsittääkseni on ajellut ympäri maailmaa vuodesta 2012 ja on tällä hetkellä USA:ssa. Meinasi, että olisi todennäköisesti Alaskassa samaan aikaan minun kanssani, joten siinäkin olisi tarinanvaihtopaikka.

Niska ja selkä on olleet sen verta huonossa hapessa, että sekin on pikkuisen huolestuttanut. Maanantaina pääsen kuitenkin Niemisen Jarmolle akupunktioon ja tarkoitus on laittaa neuloja useampi kerta, josko se auttaisi. Ja pakkohan se on myöntää, että nyt jo vähän jännittää. Siitäkin huolimatta, että järjestelyiden kanssa on tuhraantunut käsittämätön määrä tunteja, joten voisi kuvitella, että eihän sitä edes ehdi miettimään syntyjä syviä. Välillä tuntuu, että voi kun olisi jo tien päällä ja välillä taas, että APUA, MITÄ MÄ HULLU OLEN LÄHDÖSSÄ TEKEMÄÄN!

Palailen ainakin vielä kertaalleen ennen lähtöä,
prätkähiiri Minna