Vs:Re: Minnan RTW blogi

Etusivu Foorumit Matkalla Minnan RTW blogi Vs:Re: Minnan RTW blogi

#1358
Nimetön
Vieras

URALSK, KAZAKSTAN 1.6.2014

Ristiriitaisissa tunnelmissa mennään. Kun tien päällä on tai taukoa pitämässä ja uusiin paikkoihin tutustumassa, on kaikki ok vaikka olisi kuinka kuoppaista tietä. Mutta kun. Olen nyt kaatanut Ransun kolme kertaa paikaltaan syystä että JALAT EI YLTÄ MAAHAN! Vasemman jalan varpaan kärki kun ei mitenkään riitä siinä vaiheessa, kun on pakko pysähtyä paikkaan, mistä et tasaista kohtaa löydä. Alkaa oikeasti ressaamaan rankanpuoleisesti, kun kaikkiin epätasaisiin paikkoihin pysähtymistä pitää epätoivoisesti vahtia. Eikä se siis aina auta, kun joskus on pakko pysähtyä hyvinkin nopeasti. Pahin sattui tänään mutta siitä lisää alla. Joka tapauksessa nyt voin jo sanoa, että ON TÄÄ SAIRAAN HULLUA TOUHUA! Mitäs läksin…

Koska edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut tovi (nettiin ei Venäjän puolella ollut asiaa Novgorodin jälkeen!), listaan alle satunnaisessa järjestyksessä top 6 so far :

1. Tuttavuus virkavallan kanssa (sotilaat + poliisi): kolme ja puoli tuntia kuulusteluita yms., kun satuin navin ansiosta ja omaa tyhmyyttäni eksymään väärään paikkaan. Seurauksena sakot 43€. Mutta kaikki olivat koko ajan hirmu asiallisia ja jopa ystävällisiä. Ei pelottanut mutta en uskalla kertoa asiasta tämän enempää… Paitsi että ikuiset kiitokset Mihail Andreevitsille, että olet olemassa ja osaat englantia!
2. Vierailut neljässä eri luostarissa ja tuttavuus igumenioiden (naisluostarin johtaja) kanssa: Tverin Pyhän Katarinan, Orshan Kristuksen taivaaseenastumisen, Diveevon pyhän Kolminaisuuden ja Sergiev Pasadin Sergei Radonezilaisen lavran vierailuista kohokohdaksi muodostui Sergein pyhäinjäännösten kunnioittaminen – arkku oli siis aamukuudelta auki pyhiinvaeltajia varten! Igumenioille äiti Julianalle ja Eupraksialle sydämestä kiitokset kaikesta.
3. Kaatumiset: Novgorodissa, Tverissä ja nyt viimeksi Kazakstanin tullissa kaadoin pyörä epätasaisen alustan vuoksi, kun jalat eivät yltäneet maahan. Viime mainitun seurauksena oikea peili meni poikki ja pleksi meni kappaleiksi. Pleksin sain teipattua kuntoon mutta huomenna on edessä liiman metsästys, josko tuon peilin saisi paikoilleen. Uutta systeemiä en täällä missään nimessä mistään saa!
4. Paikallis tv:n haastattelu: Novgorodissa isäntäperhe yllätti aamulla ilmoittamalla, että nyt mennään paikallisen tv:n haastatteluun. Hehee. Ei onnistunut venäjäksi mutta kelpasi niille englantikin. Samalla tuli tutustuttua Novgorodin vanhaan linnoitukseen. Suosittelen, kun on niin lähellä Suomeakin!
5. Sorsaperhe M10-tiellä: en tiedä voisiko tällaista tapahtua Suomessa, mutta olin juuri lähdössä ohittamaan rekkaa, kun vasemmalta puolelta tallusteli tielle äitisorsa seitsemän lapsen kanssa. Mitä tekee rekkakuski: no jarruttaa ja väistää oikealle! Sorsaperhe kääntyy takaisin ja toisestakin suunnasta tulee rekka, joka myös jarruttaa! Että näin Venäjällä. Ja äiti lapsineen siis pääsi turvaan.
6. Kazakstanin reikätiet: nyt on kuulkaas Ukraina saanut kilpailijan teiden kunnossa! Jos Ransu tämän reissun kestää, niin se on ansainnut maailmanmatkaajien ritarikunnan platinaristin! Ja vasta alkua vähän tultu…

Venäjästä vielä muutama sana. Vastakohtien maa, jossa talot voivat olla joko hurjasti kallellaan tai uusia hienoja palatseja. Sama pätee vaikkapa autoihin ja teiden kuntoon. Tiet voivat olla hurjia pomppulinnoja tai sitten uutta hienoa asfalttia. Ja huoltoasemien vessat! Joko pihalla killillään oleva puupömpeli, jossa reikä lattiassa tai uutuuttaan kiiltelevä posliini.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että 2500km Venäjää takana ja suurin osa ihmisistä tuntuu pärjäävän ainakin jotenkin.
Ihmiset ovat pääsääntöisesti kohteliaita ja avuliaita. Bensanhinta on kohdillaan näin matkailijan näkökulmasta – keskihinta pyörii siinä 70sentin paikkeilla / litra. Myös majoitusta löytää halutessaan hyvinkin edullisesti. Edellisen yön vietin Penzassa tienvarsi gastinitsassa hintaan 12€ + pyörän vartiointi 1,5€. Ei paha.
Nyt sitten olenkin pakon sanelemana – saavuin Uralskiin vasta klo 22 paikallista aikaa, eikä näin ollen ollut varaa ruveta etsimään majapaikkaa, vaan oli otettava ensimmäinen, josta huone löytyi – neljän tähden hotellissa… Mutta täällä toimii netti ja pääsinpäs vihdoin tätä blogia päivittämään!

Mutta siis: älkäätten ihmetelkö, kun tämä päivittäminen saattaa välillä kestää.

Prätkähiiri Minna, joka haluaisi pitemmät jalat!